Mysteeripahvitötterön sisältö paljastuu. Sen sisällähän oli kolme 2 m pituista 11/15 mm akryyliputkea, jotka ostin Etralta. Aika kallista putkea tuokin.
Minähän olen haaveillut valohimmelistä, mutta en ole raaskinut ostaa ja tee se itse -nainenhan tekee sen sitten itse.
Ohjeet valohimmelin tekoon oli paikallisessa lehdessä, mutta oli hieman vaikeaselkoiset. Ystävältäni sain kokoamiseen ohjeita. Sehän on tärkeää, jotta tietää, missä järjestyksessä valot pujotetaan sisään.
Ostin 120 ledin valosarjan. Siitä piti alkaa laskemaan, minkä kokoisen himmelin teen. Pitää huomioida, että putkien väliin hukkautuu ledinauhaa, joten ledinauhan pitää olla pidempi kuin putkien yhteenlaskettu pituus.
Akryyliputken katkaisu sujuu hyvin laittamalla putki puristimeen ja sahaamalla halutun pituiseksi rautasahalla.
Himmeliin tarvitsin 6 kpl 41 cm (pitkä) , 6 kpl 25 cm (keskikoko) ja 6 kpl 18 cm (lyhyt) putkea.
Himmeliä aloin kokoamaan siimalla. Ensin pujotin siiman pitkän putken läpi, sitten kahden keskikokoisen putken läpi ja sitten taas pitkän putken läpi. Sidoin ylhäältä kiinni. Ylhäältä jatkoin taas pitkällä putkella ja sitten yksi keskikokoinen, jonka sidoin alhaalta kiinni, keskikokoinen ja yksi pitkä ja sidonta ylhäällä. Sitten edelleen taas yksi pitkä putki sekä yksi keskikokoinen ja sidonta ja yksi keskikoinen. Tämän jälkeen pujotin väliputket eli lyhyet putket väleihin ja sidoin kiinni. Viimeksi pujotin viimeisen pitkän putken ylös ja sidoin kiinni ylhäältä.
Tämän näköinen siitä pitäisi tulla.
Isäntä teki vahvasta metallilangasta koukun, jolla saatiin vedettyä valonauhaa putken läpi. Tämä valonauha vedetään samassa järjestyksessä kuin himmelin kokoaminenkin. Tässä versiossa apuna oli lapsityövoimaa sekä isäntä, sillä ei tästä yksinään mitään tule.
Eihän tämä ensimmäinen vedos mennyt niin kuin Strömsöössä, sillä valonauha katkesi. Olin sitonut rautalangan valoketjuun kiinni ja koska kitka oli melkoinen se katkesi. Ei kun uutta valonauhaa ostamaan ja kokoamaan uudelleen.
Isäntä "pääsi" siis askartelemaan minun kanssani tätä toistakin versiota. Toiseen työhön isäntä kiinnitti sitten silkkinauhan, millä vedettiin ledinauha läpi ensimmäisestä putkesta.
Vaikka varovasti yritimme vetää tätäkin valonauhaa, niin siitäkin meni siis johto poikki melkein loppusenteillä, mutta isäntä kätevänä miehenä korjasi valot juottamalla langat uudelleen.
Mietimme, että olisiko voinut käyttää silikonisuihketta tai fairyvettä vähentämään kitkaa, mutta en osaa sanoa, olisiko se näkynyt jotenkin valmiissa työssä.
Kiinnitin lopuksi kulmistaan johdot kiinni toisiinsa pienillä valkoisilla nippusiteillä ja siinäpä himmeli valmiina.
Himmeli pääsi pihapihlajaa valaisemaan.
Lopputuloksena voi todeta, ettei itse tekemäni himmeli tainnut tulla valmispakettia halvemmaksi, kun piti ostaa kahdet valotkin, mutta väliäkös tuolla loppujen lopuksi. Itse tehty on aina itse tehty ja kun onnistuu, niin sehän tuo iloa.
Paikallislehdessä himmeli oli tehty muovisesta asennusputkesta, joten hintaa sellaiselle tulee huomattavasti vähemmän, mutta tuskin lopputulos oli näin kaunis.
Tervetuloa Anniina Var blogiini.
Hyvää itsenäisyyspäivää toivoo Liisa